perjantai 10. maaliskuuta 2017

PUUTARHAMOPO KARKUTEILLÄ

Hei taas,
Niin ovat menneet taas kaikki hyvän toivotuspäivätkin ohi. Laskiainen, naistenpäivä, kalevalanpäivä ym. Enkä ole niitä käynyt täällä kenellekään toivottelemassa, mutta varmasti niitä on paljon toivotettukin. Toivottavasti kaikki päivänne ovat olleet ilontäyteisiä.....tiedän, iloa ei ihan joka hetkeen riitä kuitenkaan.
Itselläni on kevätvillitys nyt paljon runsaampana kuin moniin vuosiin. Miksiköhän aina täytyy elää vähän niinkuin etukäteen? Nyt jo mielii kevättä ja kesää, sitten elokuussa olen jo saanut kesästä ihan yllin kyllin ja odottelen ihanaa syksyä.
Melkoisen paljon on tullut tehtyä kasvitilauksia eri tukkuihin. Ihania herkkuja on tullut valittua :) Pian niitä saa odotella saapuvaksi. Nyt on mopo karannut, saa nähdä, miten ehditään kaikkea. Sitten kun kevät kunnolla tulee se tulee ehkä niin yks kaks, että yhtäkkiä pitäisi saada paljon valmista.
Oletteko jo ryhtyneet puutarhahommiin pihalla? Minä leikkelin jonkun verran pensaita ja perennojen varsien leikkelyn aloitin. Sitä jatkuu tosin vielä pitkään. Nyt on oiva aika leikellä pois kaikki syksyllä pystyyn jääneet.
Olen myös tehnyt kylvöjä. Kesäkukkia en juuri muita kuin astereita, ja ne ovat lähteneetkin hyvin kasvuun. Joitakin perennoja lisäksi.
Mutta mitä tekikään sisäkkö?! Luuli varmaan, että siemenkylvöjä täytyy hautoa...että niistä kuoriutuu jotain. Hänhän näki, että kylvöt ovat  rasiassa, ja sellaista rasiaa ei ole, mihin hän ei itseään tunkisi. Ellei tuossa taustalla näkyvässä viinirypälerasiassa olisi kantta, kai hän siihenkin itsensä sovittaisi. Ei haittaisi vaikka jalat jäisivät roikkumaan vähän yli. Laitoin sitten hänelle tyhjän rasian ja siinä hän on nyt nukkunut pari viikkoa. Paras paikka ikinään😁 Tässä hän on vielä kylvörasiassa.

 Jotta eläinkunta ei tästäkään postauksesta puuttuisi, niin laitan vileä nämä. Kävimme tuossa lähellä tervehtimässä hevoseläimiä. En oikein tunne näitä hevoseläinten hammasasioita, mutta olisikohan tälle ponille jo aika vaihtaa proteesi...
    Hampaiden kunnosta huolimatta Ukkoköllin kanssa tervehdittiin hyvinkin läheisesti...

Aasit ovat erityissuloisia 😍
  
Vihdoin tilhet huomasivat, että meillä on heille runsaat tarjottavat. Muutamana päivänä lenteli parvi koristeomenapuissa

 Nyt persikka on alkanut aukaista kukkia. Se on todella täynnä. Pari päivää vielä, niin ovat varmaan kaikki auki. Ne ovat hyvin räikeän punaisia, tässä kyllä Madeiran punainen valo värjää koko kuvan. Otan uusia kuvia, kunhan kukat ovat auki. Sammutan nuo punaiset valot.
  Vielä muutama puutarhan kasvi talviasussaan.
       Perhoangervo


Tällaisiin päätän tällä kertaa.... Nyt vain odottelemaan kasvien saapumista. Sitten kyllä laitan keväisen arvonnan 😏 Mutta varmaan poikkean sitä ennenkin ....heippa siihen saakka :)

lauantai 18. helmikuuta 2017

KEVÄTTALVISIA JUTTUJA

 Hei kaikki! Tämä on aika ihanaa aikaa, eikö olekin? Mieli on niin virkeä ja pää on niin täynnä  inspiksiä, että tursuu ulospäin niin, jotta säkeniä lentelee, niinkös 😂 Kiitos kaikista ihanista kommenteista taas. Ja pari uutta seuraajaakin on ilmoittautunut. Kiva, toivottavasti teille löytyy kiinnostavia asioita, vaikka harvakseltaan kirjoittelenkin. Muutamia kyllästyneitäkin on lähtenyt pois.

Yhtenä päivänä oli sellainenkin inspis, että kaupassakäydessäni ostin kukkakimpun  -neilikoita tällä kertaa. Vaaleanpunaisia tietenkin. Tämä kuva on otettu silloin kun vielä olivat tuossa pilvikannussa. Otin kuitenkin ne siitä toiseen kannuun, kun pelkäsin, että talvisin sisäkön virkaa hoitava James kaataa kannun ja se kalleus lapsuudenajoiltani menee rikki.
Mitäs sitten tapahtuikaan? Joka yö tämä sisäkkö kävi vetelemässä kaikki neilikat pöydälle, jotta saa juoda kannusta herkullista vettä. Vesiastioita on meillä ripoteltuna useita, koska vettä on mukava löytää jostain yllätyksellisestä paikasta. Mutta mikään vesi ei ollut niin hyvää kuin tämä. Näin on nyt tapahtunut jo monena yönä. Ei kukaan haluaisi hyvää sisäkköä palvelukseen😁

        Keväistä on myös se, että haluaa viedä pyykit ulos kuivumaan. Näin olen tehnyt muutamana kaunina päivänä. Sisäkkö tietenkin avustaa ripustamisessa....
       Pikkuhiljaa alkaa ulkonakin olla monenlaisia hommia. Voi leikellä puita ja pensaita. Nyt on oikein hyvä aika.
         Aika paljon olemme myös joutuneet harventamaan metsikköä, joten sitäkin savottaa on.
Nooo, en oikeasti ole noihin puusavottoihin kovin paljoa ehtinyt. Jonkun verran olen risuja raahaillut polttokasoihin.
 Mutta pitkästä aikaa on hieman kiinnostanut taas kuvata lintuja ym. Kunnes taas jonain päivänä herään siihen todellisuuteen, että niitä kuvia on ennenstän jo tuhansia, eikä niillä tee mitään. Mutta on ainakin jokin syy lähteä ulos jonnekin. Mikään ei voi olla tylsempää kuin lähteä lenkille. siis lenkillee...kulkemaan jotain hiton tylsää  pururataa tai tuota samaa kylätietä eteenpäin ja sitten takaisin. Tämän kotia testailevan sisnitintin kuvasi kylläkin omalla pihalla.
   Yhtenä päivänä lähdin vähän kauemmaksi katselemaan sorsia. En oikein ole ehtinyt vielä käydä kuvia läpi mutta yhdellä kuvalla vähän leikin kuvankäsittelyssä.

 Pihalla koristelevat vielä koristeomenat puita. Niissä onkin ollut tosi paljon hedelmiä. Niitä ei ole mikään lintu kelpuuttanut ruuakseen.
     Talven kukkia pihalla
    Näitä takiaisia ei omalla tontilla olekaan, vaikka voisihan ne houkutella tiklejä 😏

 ....ja räystäät tippuu, mikä sen mukavampaa
 ...ja vielä. Blogi ilmoittaa minun asuinpaikakseni Oulu 😮 Ennen osasin senkin muuttaa, mutta nyt en löytänyt paikkaa, mistä voi muuttaa. Siis tuo kävijälaskuri, mikä monien sivulla (myös minun) on.Osaako joku vinkata? Kiitollisena otan vinkin vastaan.

....ja vielä.Osallistuin Facessa puutarhakuvakilpailuun. Nopeasti latasin kuvia, joita olin valmiiksi tehnyt, ja joita täälläkin on näkynyt. Jos tykkäätte tykätä, niin käykää tykkäämässä, voisin voittaa lahjakortin hyvässä lykyssä 😂 Ja sitten voisinkin ostaa niin paljon kivoja kasveja, että voisin pitää keväisen kasviarvonnankin täällä blogissani. Mutta sinne täytyy juosta kipin kapin, koska tykkäämismahdollisuudet loppuvat jo huomenna. Kiva jos joku käy. Tuossa linkki, josta löytyy TÄÄLLÄ 

....ja vielä. Mulla on jäänyt ystävänpäiväkin ihan ilman toivotteluja. Mitä jos sensijaan toivottelenkin kivaa ystävän kevättalvea. Jokaiselle päivällenne jotain kivaa....Terveisin Tylsä

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

TOUHUILUJA

Hei kaikille teille!
Täällä jälleen, palaan kirjoittelemaan jotain, en tiedä vielä mitä, mutta näppäisy kerrallaan menen eteenpäin.
Talvi menee nyt menojaan aika hyvää vauhtia. Ja sehän tietää sitä, että vimmaa pukkaa. Taitaa olla nyt minulla kaikkein kovin vimma vuosikausiin. Siemeniä ja kasveja on tilailtava sieltä ja täältä. Viimevuotiset Gardener's Worldit on katsottu ja jonkun verran edellisvuotisiakin. Nyt vain uusia odottelemaan. Se vain, että sitten keväämmällä ei ehdi enää katsoa, ne jäävät odottetemaan ensi talvea. Monen monia puutarhalehtiä on ostettu ja luettu.
Kuulumisia: Jotkut siemenkylvöt ovat jo itäneet, jotkut hyvinkin mallikkaasti, jotkut eivät ollenkaan. Nyt seuraa itäneiden kylvösten siirtyminen viileään Pikku-Madeiralle.
No niin, siitäpä pääsinkin seuraavaan aiheeseen. Olen vähän siivoillut Madeiralla. Siistinyt kasveja ja imuroinut kuivia lehtiä pois. Tässä ekassa kuvassa hieman näytettä, millaista siellä oli. Tämä on wisterianurkka ja wisteria on tiputtanut kaikki lehdet. Nurkkaan on tupattu talvetettavia ruukkuja.

Mutta kyllä siitä siistiä tuli. Tuossa ruukussa on yksi pampaheinä. En ole tiennyt pitäisikö nuo viimekesäiset heinät katkoa pois. Nyt tiedän, pitäisi. Menen siis leikkaamaan tuota pikaa. Monty Don sattui juuri näyttämään asian tänään katsomassamme jaksossa.
Puya rehottaa mehikasvinurkassa. Saa nähdä milloin se kukkii. Voi kertoa, että Puyaa ei tee mieli siistiä, eikä sitä voikaan. Sen lehtien reunat ovat niin teräväpiikkiset, että ei ole minkään muun. Ruusujen piikit ovat todella lempeitä näiden rinnalla 😁
 Persikassa on todella paljon nuppuja. Jokainen oksa noin täynnä. Viime kesänä se teki kaksi hedelmää. Toinen putosi jo melko pienenä, eikä toinenkaan viihtynyt puussa kiinni kypsäksi asti. Saatiin kuitenkin maistaa raakaa hedelmää.
 Pelakuut talvea viettämässä, niihin en ihan vielä kajoa.
Lumihiutale kukkii muutama kukka kerrallaan koko talven....ja siementää. Kuinkahan paljon siementaimia mahtaa tänä keväänä tulla.
       Liljapuut viettävät talvet täällä...
...ja jokapaikassa leviää muratit
 Siinäpä hieman kuulumisia Pikku-Madeiralta. 
Seuraavaan asiaan 😃 Tämä ei sitten ole mikään mainos, kerron vain. Ukkokölli, tuo meidän puupää, sai lahjaksi tällaisen kirjan. Onko kukaan teistä lukenut? Siinä kerrotaan puiden sielunelämää niin tarkoin, etten tiedä voinko itse lukeakaan. Jos luen, niin en tiedä voinko enää ainoatakaan saunavastaa tehdä 😄 Jouduttiin kyllä kaatamaan taas muutamia puita metsiköstä. En tiedä mahtoivatko muut puut ahdistua moisesta pyövelöinnistä. Kirjan mukaan ahdistuvat ;)
 

 Kirjassa selvitettiin myös se, minkä olemme todenneet ja sitä ihmetelleet. Se, miksi kauriit kihnuttavat juuri erikoisempien puiden runkoja, vaikka tarjolla olisi kuinka paljon puita. Ne siis todellakin ottavat niistä erilaisia tuoksuja itseensä, kuten arvelimme, tavallisten puiden tuoksut ovat liian tavallisia. Aika inhimillisiä, sanoisinko 😊 Hommasimme riistakameran, ihan muista syistä kuin kauriita katsellaksemme, mutta on sinne kauriskuviakin tullut. Kauriithan olivat vasta viime talvena meidän tontillamme ensimmäistä kertaa. Minähän olen niitä aina toivonutkin 😕Viime kesänä sitten rakennettiin puolen tontin ympärille aita, kun joku kuvitteli, että ei tarvitsisi jokaista puuta erikseen aidata. Heh, heh. Ne täytyy silti aidata erikseen. Hemlokit, eri lajiset lehtikuuset ym. erikoisemmat havupuut, niihin on kaikkein paras kihnuttaa sarvia. Yhtenä aamuna oli kolme kaurista ihan pihassa kasvihuoneen vieressä. Jotain touhusivat mustassa viinimarjassa. Kun olivat lähteneet pois, menin katsomaan. Yhtään oksaa eivät olleet katkaisseet, olivat kai siitäkin ottaneet vain tuoksua. En olisi ollenkaan pannut pahakseni, vaikka olisivat sen leikanneetkin 😀 Mitään en eivät ole täällä tähän mennessä syöneet.
Ulkona pilkistelevät ainavihannnat lumen alta...
 ...ja suuret osat tonttia ovat taas tiipiikylänä...
...auringonvaloa alkaa olla yhä enemmän...
 ...niiin paljon, että kohta pian on tällaista...
 Talviajan puutarha-askarteluja on ollut kylttien valmistaminen. NIitä on tehty eri tavoi. Puille on levyyn kaiverretut kyltit, perennoile vähän toisenlaisia. Saatte arvailla, mitkä ovat Ukkoköllin käsistä ja mitkä Mörököllin.
 Talven askareitahan on myös linnunpönttöjen puhdistus. Jos ette vielä ole sitä tehneet, niin kipin kapin kiipeilemään puihin. Viime kesänähän niitä leskettiin, montako niitä on. Montakohan niitä oli, en muista ollenkaan 😂 Mutta seuraava ei ollut kiva löytö. Kaksi pikku pikasta ovat kuolleet, nokkakin jäänyt auki henkeä haukkoessa tai äidin perään huudellessa. Kesällähän laitoin kuvaa ja kertomusta yhdestä pesästä pudonneesta, joka myös menehtyi meidän hoitoyrityksistämme huolimatta. Oli juuri samankokoinen, ja arvelen, että olisi samasta pöntöstä päässyt ylös. Surkeaa. Julma on luonto.
Nyt kyllä lopetan, muuten tästä tulee kirja 😃
Palajan piakkoin, ehkä kerron sitten kylvöistäni, niiden onnistumisista ja epäonnistumisista :)
Heippa!

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

HAASTE

Hei taas ystäväiset!

Kiitos jälleen ihanista kommenteistanne. Kiva, että ymmärrätte ja sallitte harvan postailuni. Näin käy, kun kuitenkin jatkuvasti elämään tulee uusiakin asioita, niin joku joutuu v'äistymään kuitenkin vähemmälle huomiolle.
Mutta kyllä tämä blogin pito kannattaakin. Olipa onni, että tein edellisen postauksen rehellisesti kertoen, että kasvihuoneessa ei voida hyvin. Olisinhan voinut tehdä ihan toisinkin ; Olisin voinut laittaa lähikuvaa kauniista tomaatista ja kurkusta kertomatta ollenkaan, että tomaatit ovat viheliäisen taudin riivaamia joka kesä. Mutta että kerroinkin totuuden, se johti jännään juttuun. Linda oli katsellut saman Gardener's worldin kuin minä ja Ukkoköllikin. Katsoimme sen jonkun aikaa sitten ja näimme, kun naishenkilö esitteli taudin piinaamia tomaatteja. Näimme, että se on sama tauti kuin meilläkin. Mutta tuo sana jäi epäselväksi. Kuulin plai tai blai, joten pohdin, että mitenkähän kirjoitetaan. Ehkä plie tai ply tai blie tai bly tai jotain sinne päin. Mutta Linda oli kuullut sen oikein, siis blight 😂 Melkein pompin ilmaan kuin Carol Klein kasveista puhuessaan. Nyt osasimme etsiä oikeaa tautia. Ja suomeksi tuo taisikin olla perunarutto. On se kumma, jo 80-luvulla, kun kasvatimme tomaatteja, tuo perunarutto oli tuttu, niin miksei se nyt tullut mieleen. Aspiriinia lukemamme mukaan täytyy antaa lääkkeeksi. Jess, ensi kesänä saamme kokeilla. Kiitos Linda informatiivisesta viestistäsi 😃

 Toinen juttu:
Sini kasvihormoni-blogista   haastoi kertomaan kahdellatoista kuvalla viime vuodesta. Kiitos Sini, nyt vasta saan sen tehtyä.

Vuosi alkoi sillä, että valoa alkoi näkyä. Kuvattu 2.1. Lunta ei ollut juuri yhtään.
  Mutta kyllä lunta tuli...
 ...ja helmikuussa se taas meni....
Maaliskuussa jo tulivat lumikellot ja kevätkellot kukkimaan
Ja magnolia Susan kukki Pikku-Madeiralla
Ja pian kukkivat puut ulkonakin
  
Ja ihan varmasti kevät on silloin, kun Kaarle ja Kaisa tulevat lammelle. 
Viime kesän suurin projektihan oli puron rakentaminen uima-altaan vierellä olevan pikkualtaan tilalle. Tässä vaiheessa on kumi levitetty pohjalle....
 .... ja tehdään istutuksia
  Kesällä on jo sellainen vaihhe, että pohditaan, miten pohjan musta kumi peitettäisiin. Ostaako kallista sorapintaista kumia vaiko eikö ostaa. Musta pohja näytti kuitenkin rumalta....
...Joten päätimme satsata kerralla...on tuolla sorakumilla viiden vuoden takuu, joten luulisi kestävän. Hirveä hommahan tuon puron puhtaanapitämisessä on, mutta Ukkoköllihän sen tekee 😂  Jännä nähdä keväällä, miten kasvit ovat selvinneet.
    Pihalle ilmestyi useita lintuperheitä....
   Meillä oli myös pikkiriikkinen taimisto. Tulevana kesänä ehkä jonkun verran isompi, on tarkoitus hankkia sinne kasveja vähän muualtakin. Tavallisia tulee täältä kotoa, mutta on kiva tilata jotain erikoisuuksia. Ihan huviahan tuo on, noista hinnoista kun maksaa verot 😆
  Mutta sitten tuli kaikesta vapauttava, lomalle päästävä syksy.
  
Nyt taas olenkin suurella innolla odottamassa kevättä. Ja täytyy tunnustaa....olen kylvänyt. Miten en osaa olla kylvämättä? Koskaan en kylvöksistäni mitään saa,mutta silti kylvän. Tai sainhan viime keväänäkin, sain kirjosalvian taimia 😀 Nyt kylvin ulkoa löytämiäni kylmäkäsittelyn saaneita keijuängelmän, kuu-ukonhatun ja posliinivuokon siemeniä. Usein siemenet kyllä itävät hyvin ja tulevat pieniksi taimiksi, mutta sitten tulee kuolo. 
Toivotan teille onnistuvia kylvöksiä ja rattoisaa kevään odotusta ja hippusen myös itsehillintää. Heippa seuraavaan kertaan.